Henna Kajavan valtuustoaloite latvuspeittävyyden mittarin käyttöönottamiseksi kaupunginosatasolla Espoossa
Valtuustoaloite latvuspeittävyyden mittarin käyttöönottamiseksi kaupunginosatasolla Espoossa
Latvuspeittävyys on indikaattori, joka ilmaisee puiden osuutta suhteessa rakennettuun ympäristöön. Se
indikoi myös kaupungin viherverkoston toimivuutta. Latvuspeittävyys on hyvä kaupunkisuunnittelun
ohjauskeino niin yleis- kuin asemakaavoissa. Latvuspeittävyys ohjaa säästämään lähiluontoa, kun
kaupunkialuetta tiivistetään ja lisäämään puustoa alueille, joilla latvuspeittävyys on heikko.
Latvuspeittävyyttä seurataan usein kaupunkitasolla, mutta sitä tulisi arvioida ja kehittää erityisesti
kaupunginosatasolla, sillä ilmaston ääri-ilmiöt ja virkistyshyödyt ovat yleensä paikallisia. Alueet alkavat toimia
selkeinä hiilinieluina, kun latvuspeittävyys ylittää 15–25 %.
EU:n ennallistamisasetusehdotuksen kaupunkiartiklaan sisältyy kaupunginosia koskeva kansainvälinen
30%:n latvuspeittävyyssuositus. Samoin tämä suositus sisältyy kansainvälisten järjestöjen, kuten YK:n
Euroopan talouskomission (UNECE) ja Pohjoismaiden ministerineuvoston 3-30-300 -säännön
toteuttamissuosituksiin. Kaupunkien toivotaan varautuvan kyseisen säännön avulla ilmastonmuutokseen ja
moninaisten, tutkimuksin todettujen luontohyötyjen tavoitellaan jakautuvan samalla tasapuolisemmin
kaupunkien asukkaille.
3-30-300 -sääntö merkitsee kokonaisuudessaan, että jokaisen asunnon ikkunoista pitäisi näkyä vähintään
kolme kunnollisen kokoista puuta, asuinalueen latvuspeittävyyden tulisi olla vähintään 30% ja lähimmälle,
monipuoliselle viheralueelle tulisi olla matkaa enintään 300 metriä. Kansainvälinen tutkijayhteisö on
kehittänyt tämän säännön etenkin päättäjien käyttöön, jotta olisi helppoa mitata, onko asuinalueella riittävä
määrä vihreää.
Latvuspeittävyysmittari ja 3+30+300 -periaate ovat käytössä Tampereen monimuotoisuusohjelmassa, mikä
vastaa Luontoviisas Espoo -tiekarttaa. Tampereen koko kaupunkialueen latvuspeittävyys on 37,5%.
Helsingissä latvuspeittävyys on 32%, mutta se vaihtelee kaupunginosittain 4 prosentista 65%:iin. Helsingin
latvuspeittävyysluvut kuitenkin osoittavat, että vaikka kaupunkitasolla latvuspeittävyys ylittää esimerkiksi
kansainvälisen 30 % suosituksen, kaupunginosatasolla erot ovat suuret ja toimia tarvitaan.
Monilla kaupungeilla on tavoite 30%:n latvuspeittävyydestä, esimerkkeinä mainittakoon Barcelona, Bristol,
Canberra, Seattle ja Vancouver. Lontoossa tavoite on 25%.
Me kaupunginvaltuutetut esitämme, että Espoo ottaa käyttöön latvuspeittävyyden indikaattorin ja
asettaa vähimmäistavoitteet latvuspeittävyydelle sekä kaupunki- että kaupunginosatasolla.
LÄHTEITÄ:
Helsingin yliopiston kaupunkitutkimusinstituutti
(2024): https://www.helsinki.fi/fi/kaupunkitutkimusinstituutti/tutkimus/kaupunginosien-kestavyyden-indikaattorihanke/kohti-
kestavampia-asuinalueita-kaupunginosien-ja-kortteleiden-kestavyysindikaattoreita#16–latvuspeitt-vyys–ranja-hautam-ki-
–anne-laita–title
Kuntatekniikka (2024): Kaupunkiympäristö: 3-30-300-ohje tähtää terveellisempiin ja vihreämpiin asutuskeskuksiin –
Kuntatekniikka
Science Direct (2024): Measuring the 3-30-300 rule to help cities meet nature access thresholds – ScienceDirect
Yle (2024): Tutkijalta suorat sanat pääkaupungille: kaupungeista tulee kuumia ilman kasvillisuutta ja puita | Luonto | Yle
Forum Virium Helsinki (2024): Kohti vehreää kaupunkia: oppeja Ruotsista, Tanskasta ja Hollannista – Forum Virium
Helsinki
Konijnendijk, C. C. (2023). Evidence-based guidelines for greener, healthier, more resilient neighbourhoods: Introducing
the 3–30–300 rule. Journal of forestry research. [Online] 34 (3), 821–830: https://doi.org/10.1007/s11676-022-01523-z.
IUCN Urban Alliance (2021): Promoting health and wellbeing through urban forests – Introducing the 3-30-300 rule –
IUCN Urban Alliance
Espoossa 20.1.2025 Henna Kajava ja Päivi Puntila